• Facebook

ILMATAR

säv. & sov. Anna E. Karvonen, san. trad.

 

Ilmatar-kappale on sävelletty Ateneumin kokoelmista löytyvän R.W Ekmanin öljymaalauksen (vuodelta1860) innoittamana. Kyseessä oli projekti jossa Kalevalan innoittamista maalauksista sävellettiin uusia kappaleita kansanmusiikkiyhtyeelle ja kuvat projisoitiin konsertissa yleisön näkyville niin että pieninkin yksityiskohta oli mahdollista nähdä. Valssinomainen keinuva kolmeen menevä poljento oli kappaleen sydän ja alku, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Se kuvaa toivottavasti Ilmattaren iän ikuista keinuntaa meren aalloilla ja ilmassa.

Tämä kyseinen teos jäi kulkemaan rinnalleni pitkäksi aikaa,  ja soolo äänelle ja pianolle se istahti varsin pian ja lauluyhtyeversiotakin on laulettu jo monen eri kokoonpanon kanssa.

Sovituksissa merkittävää on se että niitä todellakin saa muokata soittajien ja laulajien tason mukaan, asioita saa jättää pois ja lisätä. Vaikka nuotti on tarkka, niin se on vain esimerkki tai toive, enemmänkin pohja kunkin omalle näkemykselle.

Soolo laulu- piano/kantele/harmoonisovitusta voi käyttää myös vaikka pienyhtyeen sovituksen pohjana jolloin esim. alun introa voi soittaa vaikkapa pienkanteleilla, tai vain pianolla. Laulustemmassa voi olla useampiakin laulajia, yhtäaikaisesti tai erikseen.  B-osan soinnut kuulostavat varsin muhevalta harmoonilla tai haitarilla. Lauluyhtyeversiota on joskus hiukan helpotettu, otettu ääniä pois, tai jopa lisäilty niitä, riippuen ryhmän tasosta. Tärkeää kuitenkin on löytää hyvä yhtenäinen sointi ja puhtaus.

Muutamia esitysohjeita:

  • Lauluyhtye-version intro: tempo on aluksi erittäin vapaa, melkein pulssiton. Kuin yhdellä hengityksellä kukin kertaus. Fraasit ovat kuin hitaita aaltoja, meren kuohuja. Fermaatit ovat pitkiä, ja kertauksissa saa olla taukoa runsaasti.
  • Lauluyhtyeversio: Tavoite on että sisääntuloja ei lasketa, vaan yhtye hengittää yhdessä ja sanattomalla sopimuksella yhdessä aloittaa laulun. Laulajia voi olla eri stemmoissa maun mukaan. Melodian on kuitenkin tarkoitus olla vahvin.
  • Intro ja A-osan säestyskuvio: tarkoitus on soittaa/laulaa toistuva kuvio keinuen, nyansseja viljellen.
  • B-osan laulun/melodia on erittäin vapaa koristelulle.
  • C- osan on tarkoitus olla erittäin rytminen ja säestyksen/säestysäänien staccaton omainen, jotta 2+2+2 ja 3+3+3+3 rytmin erilaisuus korostuu!
  • D-osa on käytännössä alun perin pohja vapaalle improvisaatiolle. Eli kunkin tahdin avosoinnun pohjalle saa soololaulaja tai lauluyhtyeversiossa kaikki improvisoida pieniä melodiankaaria. Soololaulun melodia on tästä vain esimerkki.

Linkki R.W. Ekmanin tauluun Ateneumin nettisivuilla.

Nuotit

Ilmatar, lauluyhtyeversio

säv. & sov. Anna E. Karvonen, san. trad.

 

Ilmatar, laulu, piano

säv. & sov. Anna E. Karvonen, san. trad.