Pelimusiikki: Historia, luomisprosessi ja suomalaisten osaajien vaikutus

Pelimusiikki, joka tunnetaan myös nimellä videopelimusiikki tai pelisävellys, on musiikkia, joka on luotu ja tarkoitettu käytettäväksi video- ja rahapeleissä. Se on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi pelikokemusta ja on kehittynyt huomattavasti teknologisten edistysaskelten myötä.

Pelimusiikin historia

Pelimusiikki sai alkunsa 1970-luvulla, kun alkuperäiset tietokonepelit alkoivat yleistyä. Varhaisissa peleissä musiikki oli yleensä yksinkertaista ja syntetisoitua, koska teknologia rajoitti säveltäjien mahdollisuuksia. Atari 2600 -konsolin aikakaudella syntyi silti tunnettuja sävellyksiä, kuten ”Pac-Man” -pelin ikoninen teema.

1980-luvulla musiikki alkoi kehittyä monipuolisemmaksi, kun pelikonsolit ja tietokoneet saivat enemmän äänitehoa ja tallennustilaa. Tällä vuosikymmenellä syntyi useita legendaarisia pelimusiikkikappaleita, kuten Koji Kondon säveltämä ”Super Mario Bros.” -teema ja Nobuo Uematsun luomat musiikit ”Final Fantasy” -pelisarjaan.

1990-luvulla pelimusiikki monipuolistui entisestään, kun cd-levyjen käyttö yleistyi. Tämä mahdollisti säveltäjille ja äänisuunnittelijoille laajemman äänimaailman luomisen. Yhä useammat pelit käyttivät orkesterisävellyksiä ja ääninäyttelyä rikastuttamaan pelikokemusta.

2000-luvulla pelimusiikki sai entistä enemmän huomiota ja tunnustusta. Pelien tuotantoarvot kasvoivat, ja musiikista tuli entistä tärkeämpi osa pelien tarinankerrontaa ja tunnelman luomista. Säveltäjät alkoivat käyttää elokuvamaisia lähestymistapoja ja livenä äänitettyjä orkestereita ja kuoroja.

Pelimusiikin luominen

Erilaiset tyylit pelimusiikissa vaihtelevat pelin genrejen, tunnelman ja teeman mukaan. Pelimusiikki voi olla orkesterisävellyksiä, elektronista musiikkia, rockia, poppia, jazzia tai mitä tahansa muuta. 

Esimerkiksi seikkailupeleissä saattaa olla eeppisiä ja elokuvamaisia sävellyksiä, kun taas toimintapeleissä voi kuulla nopeatempoista ja rytmikästä musiikkia. Edes nettikasinoiden rahapeleissä ei enää kuunnella yksinkertaista pimputusta, vaan taustalla voi soida maailmantähtien kappaleita, kuten NetEnt Rocks -kolikkopelisarjassa.

Pelimusiikin säveltäminen vaatii erityistä huomiota pelin dynamiikkaan ja pelaajan kokemukseen. Säveltäjät luovat musiikkia, joka pystyy muuttumaan pelitilanteiden mukaan esimerkiksi siirtymällä rauhallisemmasta tunnelmasta jännittävään toimintaan. Nykyään monissa peleissä käytetään interaktiivista musiikkia, joka mukautuu pelaajan tekemiin valintoihin ja tapahtumiin pelin sisällä.

Pelimusiikin luominen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii yhteistyötä eri ammattilaisten välillä:

  1. Suunnittelu ja visuaalinen konseptointi: Ennen sävellystyön aloittamista on tärkeää ymmärtää pelin visuaalinen ilme, tarina, tunnelma ja pelattavuus. Säveltäjät työskentelevät usein yhdessä pelin suunnittelijoiden, taiteilijoiden ja tarinankertojien kanssa saadakseen käsityksen siitä, millaista musiikkia peliin tarvitaan.
  2. Luova prosessi ja sävellystyö: Säveltäjä alkaa luoda musiikkia peliin. Tässä vaiheessa säveltäjä voi käyttää erilaisia työkaluja, kuten musiikkiohjelmistoja, digitaalisia äänilaboratorioita ja soittimia, luodakseen haluttuja äänimaisemia ja melodioita. Säveltäjä ottaa huomioon pelin tunnelman, pelitilanteet ja pelialueet musiikkia luodessaan.
  3. Äänisuunnittelu ja äänitehosteet: Pelimusiikin lisäksi äänisuunnittelijat työskentelevät ääniefektien luomisessa, kuten taistelun äänet, ympäristön äänimaisemat ja hahmojen ääniefektit. Näiden äänitehosteiden avulla peli saa lisää syvyyttä ja immersiivisyyttä.
  4. Interaktiivisuus ja adaptiivinen musiikki: Monissa peleissä musiikki reagoi pelaajan toimintaan ja muuttuu dynaamisesti pelitilanteiden mukaan. Tämä voi tarkoittaa musiikin intensiteetin, tempomuutosten tai eri musiikkitasojen säätämistä pelin tapahtumien perusteella. Tämä vaatii yhteistyötä säveltäjien, äänisuunnittelijoiden ja pelisuunnittelijoiden välillä.
  5. Äänitys ja tuotanto: Kun musiikki ja äänitehosteet on luotu, ne äänitetään ja tuotetaan ammattitason laitteistolla ja ohjelmistoilla. Tämä voi sisältää muusikoiden nauhoittamisen, miksaamisen ja masteroinnin, jotta äänimaailma saavuttaa halutun laadun.
  6. Implementointi peliin: Lopuksi musiikki ja äänitehosteet implementoidaan peliin. Tämä voi tapahtua ohjelmointikoodin avulla, joka ohjaa musiikin toistoa ja äänielementtien käyttöä pelin eri osissa.

On tärkeää huomata, että jokainen peliprojekti on erilainen, ja musiikin luomisprosessi voi vaihdella sen mukaan. Yhteistyö, kommunikaatio ja ymmärrys pelin luonteesta ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä onnistuneen pelimusiikin luomisessa.

Suomalaisia pelimusiikin ammattilaisia 

Suomessa on useita tunnettuja pelimusiikin osaajia, jotka ovat saavuttaneet kansainvälistä mainetta. 

  • Ari Pulkkinen on yksi tunnetuimmista suomalaisista pelimusiikin säveltäjistä. Hän on työskennellyt useiden pelien parissa ja säveltänyt musiikin esimerkiksi ”Super Stardust HD” -peliin, joka sai paljon kiitosta. Pulkkinen tunnetaan myös ”Trine” -pelisarjan musiikista, joka sekoittaa orkesterisävellyksiä ja kansanmusiikkivaikutteita.
  • Samuli Kemppi on toinen merkittävä suomalainen pelimusiikin säveltäjä. Hän on tehnyt musiikkia peleihin kuten ”Max Payne” ja ”Alan Wake”, jotka ovat saaneet paljon kiitosta niiden tunnelmanluomisesta ja elokuvamaisuudesta. Kemppi on myös työskennellyt elokuva- ja televisiomusiikin parissa.
  • Jonne Valtonen on suomalainen säveltäjä ja musiikkituottaja, joka on tehnyt merkittäviä saavutuksia pelimusiikin parissa. Hän on työskennellyt yhdessä Nobuo Uematsun kanssa ”Final Symphony” -nimisen konserttisarjan parissa, joka esittää Uematsun säveltämää musiikkia ”Final Fantasy” -peleistä. Valtonen on myös luonut omaa musiikkiaan useisiin peleihin, kuten ”The Legend of Zelda: Breath of the Wild” ja ”Super Smash Bros. Ultimate”.
  • Mikko Tarmia on toinen suomalainen säveltäjä, joka on erikoistunut pelimusiikkiin. Hän on tehnyt musiikkia useisiin tunnettuihin peleihin, kuten ”Amnesia: The Dark Descent”, joka on saanut paljon kiitosta sen tunnelmanluomisesta ja kauhun elementeistä. Tarmia on myös työskennellyt yhdessä suomalaisen pelifirman Remedy Entertainmentin kanssa ”Quantum Break” -pelin parissa.
  • Joona Tani on suomalainen pelimusiikin säveltäjä ja äänisuunnittelija, joka on työskennellyt monien suosittujen pelien parissa. Hän on tehnyt musiikkia peleihin kuten ”Battlefield V” ja ”Control”, jotka ovat saaneet kiitosta niiden äänimaailmasta ja immersiivisestä kokemuksesta. Tani on erikoistunut elektroniseen musiikkiin ja on luonut monipuolisia sävellyksiä erilaisiin peligenreihin.

Lisäksi kannattaa mainita, että Suomessa on myös joukko lahjakkaita pelimusiikin äänisuunnittelijoita, jotka ovat vastuussa pelien ääniefekteistä ja äänimaisemasta. He työskentelevät yhdessä säveltäjien kanssa luodakseen täydellisen audiovisuaalisen kokemuksen pelaajille.

Pelimusiikin suosio ja arvostus jatkavat kasvuaan, ja suomalaiset osaajat jatkavat varmasti upean musiikin luomista tulevissa peleissä.

Vanhat suomalaiset pelit

Suomen pelihistoriaa on kartoitettu ja tallennettu Pelimuseon kokoelmiin. Pelikulttuuria Suomessa ollut varmasti yhtä pitkään kuin kansanmusiikkiakin, vanhin esineistö ulottuu noin 1800-luvulle. Suomalaisten digitaalisten pelienkin historia on yllättävän pitkä, julkaistiinhan ensimmäinen peli, shakkipeli Chesmac jo 1979.

Korttipelit ovat olleet suosittua ajanvietettä pitkään, mutta niihin on myös liitetty tiettyä paheellisuutta. Ovathan monet niistä pelattavissa myös rahasta ja siten lukeutuvat uhkapeleihin. Nykyisin samoja pelejä voi löytää digitaalisessa muodossa netin kasinoilta, joissa rahapelit ilman rekisteröintiä ovat saatavilla kellon ympäri.

Monet vanhat suomalaiset korttipelit ovat kantautuneet meille ulkomailta. Usein niin että säännöt ovat muokkautuneet ja yksinkertaistuneet matkan varrella. Peleissä käytetyt termit ovat myös muuttuneet paremmin kansan suuhun sopiviksi. Vaikkapa rahvaanomaisesti nimetty Paskahousu tai Baccaratin kaltainen Ventti ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Pelimannit

Pelimannit ovat soitinmusiikin esittäjiä, ja nykyään sanalla viitataan ennen kaikkea kansanmuusikoihin. Pelimannien musiikki on ennen kaikkea viihdettä, ja tehty tanssittavaksi. Pelimannit tienasivatkin (ja tienaavat usein edelleen) elantonsa tanssipaikkoja kiertelemällä. soittimiin Suomessa kuuluvat muun muassa viulu, harmoni, haitari, kantele ja erilaiset puhallussoittimet kuten huilut. Pelimanni-kulttuuri on suurelta osin Pohjoismaiden yhteistä kulttuuriperintöä, vaikka jokaisessa maassa on toki omat eritysipiirteensä.

Suomen sana pelimanni ei siis viittaa peleihin saati rahapeleihin (vaikka pelimanneja on myös moraalittomuudesta on epäilty), vaan ruotsinkielen sanaan spelman. Englannissa ei ole täysin yhtenevää termiä, folk-musiikilla kun on hieman erilainen merkitys. Viulua soittavasta pelimannista voi käyttää sanaa fiddler. Mestaripelimanni on Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myöntämä tunnustus kansanmusiikin taitureille ja edistäjille.

mies soittaa haitaria

Haitari

Haitari eli harmonikka on keskeinen soitin suomalaisessa kansanmusiikissa. Se kehitettiin 1800-luvulla Saksassa. Vaikutteita oli saatu Kaukoidän vapaalehdykkäsoittimista. Suomeen harmonikat saapuivat arviolta 1840-luvulla, ja levisivät ympäri maata etenkin venäläisten sotilaiden ja laukkukauppiaiden mukana.

Haitarin suuri etu tanssimusiikin säestyksessä on sen kuuluva ääni, jolla voidaan viiihdyttää suurempaakin väkijoukkoa. Harmonikka herätti myös vastustusta perinteisissä musiikkipiireissä, sillä sitä pidettiin rahvaanomaisena soittimena.

harmooni

Harmooni

Harmooni, urkuharmooni, polkuharmooni kehittyi tuntemaamme muotoon Ranskassa 1840-luvulla ja Suomessa ensimmäinen harmoonitehdas perustetiiin Tampereelle jo 1860-luvulla. Harmooni yleistyi Suomessa nopeasti kirkkojen ja kansakoulujen kautta nuorisoseuroihin ja on säilyttänyt merkittävän säestyssoittimen roolinsa kansanmusiikissa näihin päiviin saakka. Kuitenkin harmooni elää omaa kehityskaartaan ja nykyään se toimii myöskin soolosoittimena ja sitä käytetään hyvin vaihtelevissa rooleissa käyttötarpeesta riippuen.

Harmoonin tekniikkaharjoitukset

Harjoituksissa käydään läpi suomalaisessa pelimannimusiikissa esiintyvät perinteiset säestystyylit. Valssin, masurkan, hambon ja polskan säestyksessä on paljon yhteistä, kuten esimerkiksi eri säestysrytmit, vaihtobasson käyttö, lopetukset ym. Hyvä on osata paljon erilaisia säestysrytmejä, joista voi sitten valita mieleisiään ja yhdistellä soitossaan niin, että säestyksestä tulee mielenkiintoinen ja hyvä. Pienetkin muutokset ovat merkittäviä ja tekevät säestyksestä vaihtelevan.

Kansanlaulu

Ihminen on laulanut kautta aikain ja myös Suomen väestön tärkein musiikin muoto on satojen vuosien ajan ollut kalevalainen laulu eli runolaulu.

Viimeistään keskiajalla kirkko ja papisto muovasivat lauluperinnettä ja Suomeen saapui uudenlainen laulun muoto Euroopasta. Kalevalamittaisesta laulusta alettiin siirtyä riimilliseen ns. uudempaan lauluun, josta tämänkin päivän populaari lauluperinne on ajan kuluessa kehittynyt.

Keski-Pohjanmaalla, kuten muuallakin läntisessä Suomessa, kalevalaista laulua on kerätty verrattain todella vähän. Jossain määrin se on säilynyt eri puolilla maata näihin päiviin asti esimerkiksi kehtolauluperinteessä, mutta rikkaaksi kalevalaiseksi perinteeksi, jota se joskus on ollut, ei sitä ole enää yli sataan vuoteen voinut kutsua.

Länsi-Suomesta on pääosin tallennettu riimillistä ja säkeistöllistä kansanlauluperinnettä kuten reki- ja polskalauluja, balladeja, valssilauluja ja niin edelleen.

Laulaminen

Laulaminen on jokaisen ihmisen luonnollinen perusoikeus taidoista riippumatta. Musiikki on jokaisen opittavissa, kuten kielikin. Lauluharjoitteet antavat mahdollisuuden perehtyä ensisijaisiin lauluteknisiin sekä tyylintuntemuksellisiin asioihin, mutta ne eivät ole välttämättömiä tai pakollisia. Ilman tällaisia harjoitteitakin saa laulaa siten, kuten hyvältä tuntuu.

kantele

Kantele

Kantele on Suomen kansallissoitin ja ollut maassa käytössä jo muinaisista ajoista saakka. Kanteleen syntyhetki on vaikeasti osoitettavissa, mutta soittimen uskotaan olevan alkuperältään jopa tuhansia vuosia vanha. Se ollut satojen vuosien ajan suomalaisen kansanmusiikin yksi tärkeimmistä soittimista.

Kantele tunnetaan myös Virossa nimellä kannel. Kanteleen sukulaissoittimia ovat muun muassa Latvian kuokle, Liettuan kankles sekä Venäjän gusli.

Pienkantele (5-15-kielinen)

Kaikista vanhin kantelemalli on ollut yhdestä puusta koverrettu niin kutsuttu pienkantele, jolla on säestetty kalevalaista laulua. (Vaikkakin tunnetusti ensimmäinen tehtiin hauen leukaluusta.)

Suomessa viisikielinen ja muut koverretut kanteleet säilyivät käytössä pisimpään itäisessä Suomessa. Perhonjokilaaksossa koverrettua kanteletta käytettiin 1800-luvulle saakka.

Pienkantele on tänäkin päivänä helppo ensisoitin lapselle tai soittimeen tutustuvalle. Taidon ja innostuksen lisääntyessä siirrytään yleensä konserttikanteleeseen.

Laatikko- ja koneistokantele

1800-luvun aikana kanteleita alettiin rakentamaan laudoista mikä kasvatti soittimien mahdollista leveyttä. Samalla lisääntyivät kielet, joita laatikkomalleissa alkoi olla jo yli 20. Tämä mahdollisti monipuolisempien sävelmien esittämisen. Yleensä oikea käsi soittaa melodiaa ja vasen sointuja.

1920-luvulla Paul Salminen kehitti kanteleeseen vipukoneiston, jonka avulla kanteleella pystyttiin soittamaan kromaattisesti. Nykyään suurimmissa kanteleissa voi olla jopa 39 kieltä.

Ison kanteleen eroasentoisen soittotekniikan historia on runsaan 150 vuoden mittainen. Laatikkokantele oli ensimmäisiä suomalaisia kansansoittimia, jossa musiikin muodostivat selkeästi melodialinja ja sitä myötäilevä säestys.

Kanteleen soitto Perhonjokilaaksossa

Keski-Pohjanmaan Perhonjokilaakossa laatikkokanteleella on takanaan parin vuosisadan historia. Ison kanteleen traditio alueella on jatkoa koverretun kanteleen perinteelle, jonka paikallishistoriaa ei kuitenkaan tunneta.

Perhonjokilaaksossa laatikkokanteletta soitetaan koverretun kanteleen soittotyylin mukaisesti lyhyeltä sivulta. Lisäksi yksi Perhonjokilaakson kanteleen soittamisen tyyli on kielten vapaa soiminen: vanhoissa laatikkokanteleissa ei ollut kielten sammuttajaa lainkaan, joten kielet jäivät soimaan vapaasti niin kauaksi aikaa kunnes kieli pysäytettiin sormella tai kunnes ne itsestään lakkasivat soimasta.

Kanteleen historiaa tutkiessa, soittajien käyttämissä soittimisssa on tapahtunut enemmän muutoksia kuin itse soittotyylissä. Soittotyylin muutokset koskivat ennen kaikkea säestyksen monipuolistumista ja viulunsoitosta saatujen vaikutteiden ansiosta lisääntyneitä melodiakoruja, jotka kuuluvat olennaisesti myös Perhonjokilaakson kanteleen soiton tyyliin.

Viulu

Viulun edeltäjä Euroopassa oli luuttu, josta se kehittyi nykyisen kaltaiseen muotoonsa keskiajalla. Suomessakin viulusta on ensimmäisiä havaintoja jo 1600-luvulta.

Se levisi nopeasti uusien länsirannikon kaupunkien perustamisen (mm. Kokkola, Uusikaupunki, Vaasa) jälkeen, koska niihin asettui joukoittain kauppiaita joilla oli yhteydet ulkomaille. Viulu oli suosittu tanssin säestyssoitin ja kansansoittimena se saavutti pysyvän suosion monipuolisen artikulointinsa, kovan äänensä ja pienen kokonsa vuoksi.

Viulu Keski-Pohjanmaalla

Keski-Pohjanmaan alueen viulupelimannien jousitustyylit vaihtelevat pelimannikohtaisesti, mutta niistä on myös löydettävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä, joita käyttämällä soitettaviin sävelmiin saadaan kuuluviin keski-pohjalaisten soittajien tyylipiirteitä. Jotta saat oman soittosi kuulostamaan pelimannihenkiseltä, on sinun hyvä harjoitella seuraavia pelimannimusiikin peruselementtejä; puntti, kaaritukset ja fraseeraus. Tässä osiossa olevat harjoitukset ovat sovellettu mm. kaustislaisten mestaripelimannien Johannes Järvelän ja Konsta Jylhän jousitustyyleistä.

Käymällä läpi tekniikkaosion harjoitukset, saat selville mitä pelimannien jousi- ja viulukädessä soiton aikana tapahtuu. Näin saat kuuluviin kansanmusiikille ominaisia piirteitä myös omaan soittoosi. Kaikkea ei kuitenkaan kannata merkitä nuotteihin, joten esimerkkien kuuntelemisen tärkeyttä ei voi liikaa painottaa. Esimerkkien ja sävelmien kuunteleminen auttaa sinua pääsemään käsiksi niihin asioihin, joita tapahtuu tahtien ja kaaritusten sisällä.

Viulun tekniikkaharjoitukset

  • Kaaritukset
  • Muuntelu
  • Puntitus