mies soittaa haitaria

Haitari

Haitari eli harmonikka on keskeinen soitin suomalaisessa kansanmusiikissa. Se kehitettiin 1800-luvulla Saksassa. Vaikutteita oli saatu Kaukoidän vapaalehdykkäsoittimista. Suomeen harmonikat saapuivat arviolta 1840-luvulla, ja levisivät ympäri maata etenkin venäläisten sotilaiden ja laukkukauppiaiden mukana.

Haitarin suuri etu tanssimusiikin säestyksessä on sen kuuluva ääni, jolla voidaan viiihdyttää suurempaakin väkijoukkoa. Harmonikka herätti myös vastustusta perinteisissä musiikkipiireissä, sillä sitä pidettiin rahvaanomaisena soittimena.

harmooni

Harmooni

Harmooni, urkuharmooni, polkuharmooni kehittyi tuntemaamme muotoon Ranskassa 1840-luvulla ja Suomessa ensimmäinen harmoonitehdas perustetiiin Tampereelle jo 1860-luvulla. Harmooni yleistyi Suomessa nopeasti kirkkojen ja kansakoulujen kautta nuorisoseuroihin ja on säilyttänyt merkittävän säestyssoittimen roolinsa kansanmusiikissa näihin päiviin saakka. Kuitenkin harmooni elää omaa kehityskaartaan ja nykyään se toimii myöskin soolosoittimena ja sitä käytetään hyvin vaihtelevissa rooleissa käyttötarpeesta riippuen.

Harmoonin tekniikkaharjoitukset

Harjoituksissa käydään läpi suomalaisessa pelimannimusiikissa esiintyvät perinteiset säestystyylit. Valssin, masurkan, hambon ja polskan säestyksessä on paljon yhteistä, kuten esimerkiksi eri säestysrytmit, vaihtobasson käyttö, lopetukset ym. Hyvä on osata paljon erilaisia säestysrytmejä, joista voi sitten valita mieleisiään ja yhdistellä soitossaan niin, että säestyksestä tulee mielenkiintoinen ja hyvä. Pienetkin muutokset ovat merkittäviä ja tekevät säestyksestä vaihtelevan.

Kansanlaulu

Ihminen on laulanut kautta aikain ja myös Suomen väestön tärkein musiikin muoto on satojen vuosien ajan ollut kalevalainen laulu eli runolaulu.

Viimeistään keskiajalla kirkko ja papisto muovasivat lauluperinnettä ja Suomeen saapui uudenlainen laulun muoto Euroopasta. Kalevalamittaisesta laulusta alettiin siirtyä riimilliseen ns. uudempaan lauluun, josta tämänkin päivän populaari lauluperinne on ajan kuluessa kehittynyt.

Keski-Pohjanmaalla, kuten muuallakin läntisessä Suomessa, kalevalaista laulua on kerätty verrattain todella vähän. Toki se on säilynyt joka puolella maassamme näihin päiviin asti esimerkiksi kehtolauluperinteessä, mutta rikkaaksi kalevalaiseksi perinteeksi, jota se joskus on ollut, ei sitä ole enää yli sataan vuoteen voinut kutsua.

Länsi-Suomesta on pääosin tallennettu riimillistä ja säkeistöllistä kansanlauluperinnettä kuten reki- ja polskalauluja, balladeja, valssilauluja ja niin edelleen.

Laulaminen

Laulaminen on jokaisen ihmisen luonnollinen perusoikeus taidoista riippumatta. Musiikki on jokaisen opittavissa, kuten kielikin. Lauluharjoitteet antavat mahdollisuuden perehtyä ensisijaisiin lauluteknisiin sekä tyylintuntemuksellisiin asioihin, mutta ne eivät ole välttämättömiä tai pakollisia. Ilman tällaisia harjoitteitakin saa laulaa siten, kuten hyvältä tuntuu.

kantele

Kantele

Kantele on Suomen kansallissoitin ja ollut maassa käytössä jo muinaisista ajoista saakka. Kanteleen syntyhetki on vaikeasti osoitettavissa, mutta soittimen uskotaan olevan alkuperältään jopa tuhansia vuosia vanha. Se ollut satojen vuosien ajan suomalaisen kansanmusiikin yksi tärkeimmistä soittimista.

Kantele tunnetaan myös Virossa nimellä kannel. Kanteleen sukulaissoittimia ovat muun muassa Latvian kuokle, Liettuan kankles sekä Venäjän gusli.

Pienkantele (5-15-kielinen)

Kaikista vanhin kantelemalli on ollut yhdestä puusta koverrettu niin kutsuttu pienkantele, jolla on säestetty kalevalaista laulua. (Vaikkakin tunnetusti ensimmäinen tehtiin hauen leukaluusta.)

Suomessa viisikielinen ja muut koverretut kanteleet säilyivät käytössä pisimpään itäisessä Suomessa. Perhonjokilaaksossa koverrettua kanteletta käytettiin 1800-luvulle saakka.

Pienkantele on tänäkin päivänä helppo ensisoitin lapselle tai soittimeen tutustuvalle. Taidon ja innostuksen lisääntyessä siirrytään yleensä konserttikanteleeseen.

Laatikko- ja koneistokantele

1800-luvun aikana kanteleita alettiin rakentamaan laudoista mikä kasvatti soittimien mahdollista leveyttä. Samalla lisääntyivät kielet, joita laatikkomalleissa alkoi olla jo yli 20. Tämä mahdollisti monipuolisempien sävelmien esittämisen. Yleensä oikea käsi soittaa melodiaa ja vasen sointuja.

1920-luvulla Paul Salminen kehitti kanteleeseen vipukoneiston, jonka avulla kanteleella pystyttiin soittamaan kromaattisesti. Nykyään suurimmissa kanteleissa voi olla jopa 39 kieltä.

Ison kanteleen eroasentoisen soittotekniikan historia on runsaan 150 vuoden mittainen. Laatikkokantele oli ensimmäisiä suomalaisia kansansoittimia, jossa musiikin muodostivat selkeästi melodialinja ja sitä myötäilevä säestys.

Kanteleen soitto Perhonjokilaaksossa

Keski-Pohjanmaan Perhonjokilaakossa laatikkokanteleella on takanaan parin vuosisadan historia. Ison kanteleen traditio alueella on jatkoa koverretun kanteleen perinteelle, jonka paikallishistoriaa ei kuitenkaan tunneta.

Perhonjokilaaksossa laatikkokanteletta soitetaan koverretun kanteleen soittotyylin mukaisesti lyhyeltä sivulta. Lisäksi yksi Perhonjokilaakson kanteleen soittamisen tyyli on kielten vapaa soiminen: vanhoissa laatikkokanteleissa ei ollut kielten sammuttajaa lainkaan, joten kielet jäivät soimaan vapaasti niin kauaksi aikaa kunnes kieli pysäytettiin sormella tai kunnes ne itsestään lakkasivat soimasta.

Kanteleen historiaa tutkiessa, soittajien käyttämissä soittimisssa on tapahtunut enemmän muutoksia kuin itse soittotyylissä. Soittotyylin muutokset koskivat ennen kaikkea säestyksen monipuolistumista ja viulunsoitosta saatujen vaikutteiden ansiosta lisääntyneitä melodiakoruja, jotka kuuluvat olennaisesti myös Perhonjokilaakson kanteleen soiton tyyliin.

Viulu

Viulun edeltäjä Euroopassa oli luuttu, josta se kehittyi nykyisen kaltaiseen muotoonsa keskiajalla. Suomessakin viulusta on ensimmäisiä havaintoja jo 1600-luvulta.

Se levisi nopeasti uusien länsirannikon kaupunkien perustamisen (mm. Kokkola, Uusikaupunki, Vaasa) jälkeen, koska niihin asettui joukoittain kauppiaita joilla oli yhteydet ulkomaille. Viulu oli suosittu tanssin säestyssoitin ja kansansoittimena se saavutti pysyvän suosion monipuolisen artikulointinsa, kovan äänensä ja pienen kokonsa vuoksi.

Viulu Keski-Pohjanmaalla

Keski-Pohjanmaan alueen viulupelimannien jousitustyylit vaihtelevat pelimannikohtaisesti, mutta niistä on myös löydettävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä, joita käyttämällä soitettaviin sävelmiin saadaan kuuluviin keski-pohjalaisten soittajien tyylipiirteitä. Jotta saat oman soittosi kuulostamaan pelimannihenkiseltä, on sinun hyvä harjoitella seuraavia pelimannimusiikin peruselementtejä; puntti, kaaritukset ja fraseeraus. Tässä osiossa olevat harjoitukset ovat sovellettu mm. kaustislaisten mestaripelimannien Johannes Järvelän ja Konsta Jylhän jousitustyyleistä.

Käymällä läpi tekniikkaosion harjoitukset, saat selville mitä pelimannien jousi- ja viulukädessä soiton aikana tapahtuu. Näin saat kuuluviin kansanmusiikille ominaisia piirteitä myös omaan soittoosi. Kaikkea ei kuitenkaan kannata merkitä nuotteihin, joten esimerkkien kuuntelemisen tärkeyttä ei voi liikaa painottaa. Esimerkkien ja sävelmien kuunteleminen auttaa sinua pääsemään käsiksi niihin asioihin, joita tapahtuu tahtien ja kaaritusten sisällä.

Viulun tekniikkaharjoitukset

  • Kaaritukset
  • Muuntelu
  • Puntitus