Kamulaari

Suomen pelihistoriaa on kartoitettu ja tallennettu Pelimuseon kokoelmiin. Pelikulttuuria Suomessa ollut varmasti yhtä pitkään kuin kansanmusiikkiakin, vanhin esineistö ulottuu noin 1800-luvulle. Suomalaisten digitaalisten pelienkin historia on yllättävän pitkä, julkaistiinhan ensimmäinen peli, shakkipeli Chesmac jo 1979.

Korttipelit ovat olleet suosittua ajanvietettä pitkään, mutta niihin on myös liitetty tiettyä paheellisuutta. Ovathan monet niistä pelattavissa myös rahasta ja siten lukeutuvat uhkapeleihin. Nykyisin samoja pelejä voi löytää digitaalisessa muodossa netin kasinoilta, joissa rahapelit ilman rekisteröintiä ovat saatavilla kellon ympäri.

Monet vanhat suomalaiset korttipelit ovat kantautuneet meille ulkomailta. Usein niin että säännöt ovat muokkautuneet ja yksinkertaistuneet matkan varrella. Peleissä käytetyt termit ovat myös muuttuneet paremmin kansan suuhun sopiviksi. Vaikkapa rahvaanomaisesti nimetty Paskahousu tai Baccaratin kaltainen Ventti ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Pelimannit ovat soitinmusiikin esittäjiä, ja nykyään sanalla viitataan ennen kaikkea kansanmuusikoihin. Pelimannien musiikki on ennen kaikkea viihdettä, ja tehty tanssittavaksi. Pelimannit tienasivatkin (ja tienaavat usein edelleen) elantonsa tanssipaikkoja kiertelemällä. soittimiin Suomessa kuuluvat muun muassa viulu, harmoni, haitari, kantele ja erilaiset puhallussoittimet kuten huilut. Pelimanni-kulttuuri on suurelta osin Pohjoismaiden yhteistä kulttuuriperintöä, vaikka jokaisessa maassa on toki omat eritysipiirteensä.

Suomen sana pelimanni ei siis viittaa peleihin saati rahapeleihin (vaikka pelimanneja on myös moraalittomuudesta on epäilty), vaan ruotsinkielen sanaan spelman. Englannissa ei ole täysin yhtenevää termiä, folk-musiikilla kun on hieman erilainen merkitys. Viulua soittavasta pelimannista voi käyttää sanaa fiddler. Mestaripelimanni on Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myöntämä tunnustus kansanmusiikin taitureille ja edistäjille.